Kiirettä on pitänyt!

11 Toukokuu 2009

Viimeiset puoli vuotta on mennyt omalta osaltani melko hektisellä aikataululla, töitätöitätöitä. Zeron elämä on sen sijaan sujunut rauhallisemmissa merkeissä. Tammi-helmikuussa käytiin vielä vähän Hailuodon jänöjä hätyyttelemässä, sittemmin on herra saanut oikoa koipiaan sohvalla ja harrastaa hihnalenkkejä pitkin Oulun katuja ja puistoja. Ihan city-koira siitä on tullut, tai ainakin melkein. Syksyn ja talven sairastelun jälkeen täytyy toivoa, että meille suodaan vähän parempaa onnea. Tosin täällä kaupungissahan nuo kaikenmaaliman kennelyskän ja muut sairaudet tarttuu jos on tarttuakseen. Hailuodossa ei ole juuri tarvinnut sellaisia pelätä.

Koirajuttuja on mahtunut kuluvaan vuoteen varsin vähän. Torniossa käväisin helmikuussa näyttelyttämässä paria tutun bretonia ja samalla näin kaksi Zeron pojantytärtä - mukavan oloisia, täyspäisiä neitosia. Bretonipäivät pykättiin pystyyn Haukiputaalle maaliskuun lopulla ja viikonloppu vierähti - kuten asiaan kuuluu - retkuillen Huhtikuussa Saksanseisojakerhon vuosikokouksessa piti käydä istumassa kun tapahtuma sattui tänä vuonna olemaan Oulussa. Nyt minut on senkin puljun hommiin vähän nakitettu, kun bretonien pentuvälittäjän tehtävät otin vastuulleni.

Ja ehkä se tärkein; veljeni Janne Reettansa kanssa muuttavat lähiaikoina Oulusta Hailuotoon ja totesivat, että nyt olisi sopiva hetki ottaa toinen koira Muskan kaveriksi. Janne on labbiksesta puhunut aina toisinaan ja nyt se ajatus pääsi toteutuksen asteelle. Taisi olla helmikuun loppua kun projekti pistettiin käyntiin ja kiireellä, sillä pentuhan piti saada jo kesäksi…se pentukuume. Yritin toppuutella ja muistutella että laadusta ei kiireen takia aleta tinkimään. Kaikki käyttölabbispentueet syynättiin läpi terveystietojen, tulosten, sukujen ja ihan mutunkin pohjalta. Ja kyllä, se just-eikä-melkein pentue löytyi, narttu astutettu tammikuun lopulla! Siinä se on, jos vaan kasvattaja katsoo sopivaksi luovuttaa yhden pupsin meidän lauman jatkoksi. Maaliskuun puolessavälissä huristeltiin 600 km päähän Somerniemelle katsomaan emää - joka oli vahvasi tiineenä - ja saimme talon muilta koirilta mainiot näytökset labbiksen toiminnasta. Kasvattaja kelpuutti Jannen labbiksen omistajaksi, pennut syntyivät maaliskuun loopulla ja parin viikon päästä yksi pieni keltainen Vegan poika muuttaa Luotoon harrastamaan jahtihommia ja NOMEilua!

Että niin se käy helposti tuo koiran hankinta (huomatkaa katkeruus äänensävyssä). Eli tuumasta toimeen ja parin kuukauden päästä pentu kotiin. Tai sitten ei! Minä en bretonin pentua saanut tällekään kesälle hyvästä yrityksestä huolimatta. Viimeisen kolmen vuoden sisällä pentua on kyselty neljästä eri nartusta ja kaikki jääneet tyhjiksi! Siinä sitä alkaa olla jo huonoa tuuria, sillä ei bretonit mitenkään erityisen huonosti sikiäviä mielestäni yleensä ole… Tässä ei oikein enää tiedä miten päin olisi, joku kirous on meikäläisen päälle taidettu langettaa. Uskaltaako tässä nyt sitä pentua enää katsellakaan, jos sen joskus kotiin asti saan, niin se on sitten varmaan ihan sutta ja sekundaa…

Entry Filed under: Yleinen